Jotain mihin tarttua pimeässä

Tämä postaus on hieman erilainen. Se avaa enemmän ovea henkilökohtaiseen elämääni, mutta myös siihen osaan, joka on ollut aina suuri osa minun tarinaani. Musiikkiin. Teksti on omistettu unelmille, joita minulla oli sekä ennen että jälkeen syöpäni löytymisen. Se kertoo ensimmäisestä toivon pilkahduksesta diagnoosini jälkeen. Tämä on minulle todella tärkeä päivä. Tahdon myös väärinkäsitysten välttämiseksi sanoa, että blogi on edelleen perustettu omasta henkilökohtaisesta tarpeestani kirjoittaa auki ja käsitellä omaa matkaani tämän sairauteni kanssa ja tarjota sitä kautta tietoa sekä mahdollisesti myös vertaistukea ja sellaisena se on jatkuva edelleen.

Vuosi 2019 oli minulle vuosi, jolloin tein kovasti töitä unelmieni eteen musiikin, erityisesti biisien kirjoittamisen kanssa. Pääsin tuolloin muun muassa Apulandian ja Veikkauksen järjestämälle biisileirille, verkostoiduin ahkerasti muiden biisintekijöiden ja laulaja-lauluntekijöiden kanssa sekä julkaisin viimein syyskuussa pitkäaikaisen haaveeni, Unelmat-ep:n. Ep oli ollut minulle suuri etappi ja sen julkaisun jälkeen huomasin olevani takki aika tyhjänä. Olin jo pidempään ollut kiinnostunut biisien tekemisestä myös muille, vaikka rakastankin laulaa ja artistiprojektini VIIVI on ollut minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä.

Kuva: Minttu Saarni

Muistan selanneeni Instagramia, kun silmiini osui erään tutun lauluntekijän päivitys, jossa hän kertoi osallistuneensa #HITTI2020-kilpailuun. Mielenkiintoni heräsi ja otin heti selvää, mistä oli kyse. Palkintopaketti kuulosti huikealta ja juuri siltä, että se voisi viedä minua oikeaan suuntaan. Kilpailun palkintona oli nimittäin voittajakappaleen ammattimainen tuotanto, äänitys, miksaus, masterointi sekä julkaisu. Palkinnon tarjoajina toimivat Rockway, Finnvox, IluSound ja Chartmakers. Lisäksi palkintona oli F-musiikin kotistudiopaketti ja kappaleen jakelijana tulisi toimimaan Sony Finland.

Päätin osallistua kisaan ja kävin läpi viime aikoina tekemiäni biisejä. Totesin, että minulla oli tarve kirjoittaa kisaa varten uusi kappale. Syksy oli minulle henkilökohtaisesti rankkaa aikaa ja kappale lähti syntymään sen aikaisten pohdintojeni pohjalta. Näin kappaleen hyvin visuaalisena tarinana päässäni ja kirjoittaessani upposinkin tekemisen flowhun helposti. Olin itse lopulta hyvin tyytyväinen lopputulokseen pyöriteltyäni kappaletta muutamia kertoja muotoonsa. Kappale sai nimekseen Liian paikallaan.

Kuuntelin hittikisaan tulleita muita demoja ja totesin, että osa oli nähnyt paljon vaivaa äänitysten sekä editoinnin suhteen. Päätin lähteä mukaan hyvällä piano-lauludemolla, jossa ääneni ja kappale tulee hyvin esille. Kilpailu eteni ensin syksyn ajan YouTuben kautta avoimella yleisöäänestyksellä, joista aina joka kuukausi eniten tykkäyksiä saanut demo eteni finaaliin. Tammikuussa tuomaristo Leri Leskinen, Timo Kuoppamäki sekä Paiju Pajunen saivat vielä valita finaaliin omat suosikkinsa ja he tekivät lopullisen valinnan voittajasta.

Vaikka demosta sitä ei ehkä ulkopuolisena kuullutkaan, olin alkanut tuossa vaiheessa jo sairastua. Muistan, miten laulaminen oli hankalaa ja jouduin ottamaan monta ottoa ja kovasti arvioimaan, onko laulun vire sillä tasolla, että kehtaan lähettää demon kisaan. Kun viimein demo oli viimeistelty ja olin saanut sen kisaan mukaan, taisin pari kertaa jakaa sitä ja pyytää ihmisiä äänestämään. Tämän jälkeen terveyteni alkoi luisua yhä pahemmin alamäkeen ja kisa oikeastaan unohtui kokonaan.

Tammikuun 17. päivä sain puhelun Rockwayn Ari Latvalalta, että olen voittanut #HITTI2020-kilpailun. Katsoin epäuskoisena ympärilleni, samalla kun yritin sisäistää puhelun sisältöä. Makasin sairaalavuoteessa ja olin muutama päivä sitten kuullut sairastavani parantumatonta, laajalle levinnyttä keuhkosyöpää. Viimeisen viikon ajan olin kuullut vain toinen toistaan huonompia uutisia lääkäreiden suusta ja olin todella heikossa kunnossa. Aloin änkyttää puhelimeen, että tässä on nyt käynyt niin että minulla on todettu keuhkosyöpä. Kerroin että makaan sairaalassa ja että tulevan suhteen on kaikki vielä auki. Sanoin, että minulla ei ole mitään tietoa pystynkö vielä laulamaan ja milloin ja että pääsenkö koskaan äänittämään voittokappaletta. Lopulta ehdotin Arille, että heidän pitäisi varmaan etsiä toinen voittaja. Tässä vaiheessa on pakko antaa kaikki arvostus Arille siitä tyyneydestä ja ammattitaidosta, jolla hän reagoi tähän asiaan. Hän kertoi, että olen kisan voittaja ja se on asia joka ei muutu. Ja että palaamme kappaleen äänittämiseen, mikäli se tulee joskus ajankohtaiseksi.

Tästä tuli kuntoutumiseni ensimmäinen tavoite. Tuntui kuin pimeyteen olisi viimein heitetty jotain konkreettista, mihin tarttua, kun viime päivät olin joutunut miettimään, mitä kaikkea minulta oli juuri viety. Olin joutunut käymään läpi musertavaa kuoleman pelkoa, kun lääkäri ei voinut luvata minulle heti toimivaa hoitoa ja tajuamaan elämän rajallisuuden 29-vuotiaana. Olin nähnyt tuskan rakkaideni silmissä. Päätin jo sairaalassa, että tulen nousemaan jaloilleni ainakin sen verran, että tämän unelman minä vielä toteutan. Kuvasin tilannetta ajatuksella, miten elämään voi tulvia samaan aikaan niin paljon pelottavaa pimeyttä ja kaunista valoa.

Syöpähoitoni lähtivät käyntiin ja pääsin kotiutumaan. Ensimmäisinä viikkoina en jaksanut vielä juuri olla edes istuma-asennossa, eli meni jonkin aikaa ennen kuin pystyin edes harkitsemaan, voisinko kokeilla varovaisesti laulamisen sujumista. Täsmälääkkeeni alkoi kuitenkin antaa lääkärinkin yllätykseksi hyvää vastetta yllättävän nopeasti ja oikeassa keuhkossani oleva iso kasvain alkoi rauhoittua sekä hyvin hitaalla tahdilla pienentyä. Oli myös huomattavasti helpompi olla, kun kuukausia kestänyt yskä oli viimein poissa. Muistan, kun istuin pianon ääressä ensimmäistä kertaa hieman nuokkuen ja availin ääntä varovaisesti. Ja siitä se pikku hiljaa lähti. Eräänä päivänä sain viimein laulettua koko kappaleen läpi ja se otto oli pakko kuvata videolle. Tämän jälkeen tulivat onnenkyyneleet.

Timo Sahlström Vantaan F-musiikilta oli minuun yhteydessä ja sovimme, että saan hakea voittopaketin sieltä kun pystyn. Tämä kotistudiopaketti koottiin tarpeideni ja toiveideni mukaisesti. Iso kiitos Vantaan F-musiikille heidän ystävällisyydestään, ammattitaidostaan ja siitä, että he halusivat toteuttaa palkinnon sellaisena, että siitä oli juuri minulle eniten hyötyä. Paketti koostui lopulta upeasta Aston Origin -mikrofonista, UR22KII- äänikortista sekä KM-matalasta mikkistandista, jollaista olin pianon päälle kaipaillut.

Helmikuun puolivälissä olin yhteydessä Ari Latvalaan ja aloimme sopia äänityksen aikatauluista. Olin odottanut tuota hetkeä joka päivä voittopuhelun jälkeen. Nyt jälkikäteen ajateltuna tuntuu todella hurjalta, miten kuitenkin nopeasti tilani heilahti siihen, että arvioin jo jaksavani kaksi studiopäivää ja laulukin sujui jo niin, että uskoin selviytyväni äänityksestä hyvin. Ymmärsin itse asiassa vasta äänitysten jälkeen lääkärin kanssa juteltuani, että oikea keuhkoni oli silloin edelleen osittain lytyssä kasvaimesta johtuen. Ihmiskeho on ihmeellinen.

Kappaleen äänitys tapahtui legendaarisella Finnvoxin studiolla ja tuottajana toimi Aki Sihvonen, jota kävin tapaamassa ennen varsinaisia studiopäiviä. Juttelimme taustastani, kappaleen tuotannosta ja kerroin hänelle myös sairaudestani, jotta studiopäivät sujuisivat yhteisymmärryksessä vointini huomioon ottaen. Keskustelusta jäi minulle todella lämmin ja kuulluksi tullut olo. Sain myös kattavan kierroksen Finnvoxin tiloissa. Varsinaiset studiopäivät pidettiin helmikuun loppupuolella.

Ensimmäisenä studiopäivänä kävimme ensin kappaleen rakenteen sekä tekstin läpi. Teimme kertosäkeeseen pienen muutoksen, jotta saimme sen ikään kuin soljumaan paremmin. Säkeistöt pysyivät hyvin pitkälti samana, mutta päädyin muokkaamaan niitä kohtia, joihin olimme Akin kanssa molemmat kiinnittäneet tekstillisesti huomiota. Loppupäivä sujui Akilla tuotannon rakentelun parissa, itse seurasin työskentelyä mukavasti sohvalta. Aki teki minuun vaikutuksen tuottajana, ei ainoastaan ammattitaitonsa vaan myös uskomattoman luovuutensa puolesta. Oli etuoikeus saada seurata hänen työskentelyään. Hän myös osasi luoda ympärilleen hyvin välittömän ilmapiirin, jossa tuntui hyvältä työskennellä. Minulle jäi olo, että hän arvosti ja kunnioitti minun näkemyksiäni biisintekijänä prosessin aikana.

Kuva: Topias Orvasto

Teksti, tuotanto ja rakenne hioutui lopulliseen muotoonsa vielä laulujen äänityspäivänä. Otimme laulun muutaman kerran kokonaan läpi ensin, jonka jälkeen hioimme vielä joitain kohtia ja äänitimme muutamia stemmoja. Oli ihanaa kun tajusin, että laulaminen sujuu ja päivä oli minulle hyvin tärkeä tästä syystä. Tajusin myös, että se, mitä olin tekstiin syksyllä kirjoittanut, oli saanut itselleni kokonaan uuden merkityksen. Kaiken tapahtuneen jälkeen kertosäe pysäytti minut.

Hei virta voisitko voimistuu

Sekoittaa tän seisovan pinnan

Vaikka maksaisin kovankin hinnan

Mun täytyy päästä eteenpäin

Kaikki on liian paikallaan

En tässä tyvenessä rauhaa saa

Kun Aki oli saanut hiottua kappaleen tuotannon ja rakenteen kuntoon, kappale siirtyi seuraavaksi miksaukseen IluSoundin Ilkka ”Ilu” Herkmanille. Myös tätä prosessia sain etuoikeutetusti olla seuraamassa. Miksaus on itselleni se alue, josta ymmärrän kaikkein vähiten. Oli kiehtovaa seurata niin tarkkaa työtä. Myös Ilu teki minuun suuren vaikutuksen sekä legendaarisena ammattilaisena, että ystävällisenä ja lämpimänä persoonana. Hänen kanssaan oli todella helppoa työskennellä ja hän halusi kuulla rehellisiä mielipiteitäni työskentelynsä aikana.

Kun kappale oli miksattu ja kaikkien osapuolten mielestä hyväksi todettu, kappale lähti Chartmakersin Svanten ammattitaitoisten käsiin masteroitavaksi. Lopputulokseen olin todella tyytyväinen ja ymmärrettävästi olin hyvin liikuttunut kun kuulin sen valmiina. Minun lauluntekijän kynästäni lähtenyt kappale oli herätetty henkiin upealla tavalla. Sen kirjoittamisen hetkellä en olisi koskaan voinut uskoa, että tästä kappaleesta tulisi niin tärkeä. Päätimmekin Rockwayn kanssa yhdessä, että tämän kappaleen julkaisun yhteydessä on tärkeää tuoda esille myös tämä minun tarinani.

Jos minulla olisi ollut valta päättää, olisin ottanut voittoni ja näin suuren tunnustuksen biisintekijänä sekä muusikkona vastaan terveenä. Silti en koe, että kappale edustaa minulle jotain mitä menetin. Ennen kaikkea se edustaa minulle uusia unelmia ja muistuttaa itseäni siitä, että kukaan meistä ei tiedä tulevasta päivästä. Joskus elämään tulvii samaan aikaan pimeyttä ja sitä kaunista valoa.

Liian paikallaan on viimein julkaistu.

Voit käydä kuuntelemassa sen esimerkiksi täältä: https://youtu.be/BU9EMqEl-tQ

- Viivi