Kärsivällisyys koetuksella
Saako välillä valittaa? (lue teksti armollisesti, pää vähän harittaa :D ) Siitä on nyt 3 viikkoa kun pääsin sairaalasta. Sädehoitojen loppumisesta on viikko. Päiväni kuluvat edelleen suurimmaksi osaksi levossa. On vaikea kuvailla tätä väsymystä, mikä saa koko pään ja silmät tuntumaan älyttömän raskailta. Onneksi näkökentän vääristyminen ja väreily on alkanut nyt helpottaa, kun ilmeisesti turvotus on alkanut aivoissa sädehoidon jäljiltä helpottaa. Minulta hoidettiin siis yksi pesäke aivoista ja yksi lannenikamasta. Viimeiset muutamat päivät ovat menneet niin, etten enää edes yleensä päivällä nukahda, mutta väsymys on niin lamauttavaa, että makaan silmät raskaasti kiinni monen tunnin pätkissä. Onneksi on äänikirjoja! Olen myös näiden tuntien ja taas tuntien makoilun aikana hionut mielessäni joitain laulutekstejä kun kerran on ollut aikaa vain ajatella. Jos päivässä on hyvä virkeä hetki, on voinut viedä koiran ulos tai muuten ulkoilla pikaisesti. No, tämä hyödytön paikallaan makuu ei ol