Kärsivällisyys koetuksella

Saako välillä valittaa?  (lue teksti armollisesti, pää vähän harittaa :D )

Siitä on nyt 3 viikkoa kun pääsin sairaalasta. Sädehoitojen loppumisesta on viikko. Päiväni kuluvat edelleen suurimmaksi osaksi levossa. 

On vaikea kuvailla tätä väsymystä, mikä saa koko pään ja silmät tuntumaan älyttömän raskailta. Onneksi näkökentän vääristyminen ja väreily on alkanut nyt helpottaa, kun ilmeisesti turvotus on alkanut aivoissa sädehoidon jäljiltä helpottaa. Minulta hoidettiin siis yksi pesäke aivoista ja yksi lannenikamasta.

Viimeiset muutamat päivät ovat menneet niin, etten enää edes yleensä päivällä nukahda, mutta väsymys on niin lamauttavaa, että makaan silmät raskaasti kiinni monen tunnin pätkissä. Onneksi on äänikirjoja! Olen myös näiden tuntien ja taas tuntien makoilun aikana hionut mielessäni joitain laulutekstejä kun kerran on ollut aikaa vain ajatella. Jos päivässä on hyvä virkeä hetki, on voinut viedä koiran ulos tai muuten ulkoilla pikaisesti.

No, tämä hyödytön paikallaan makuu ei ole ollut ainoa kärsivällisyyttä koetteleva juttu. Nimittäin ennen sairaalaan joutumista yskin toden teolla ja sairaalassa ääneni lopulta käheni ja katosi. Ja se ei ole vieläkään palannut. Eli välillä jos joku ystävä on tullut käymään kahvilla, jotta en hajoa yksin makaamiseen, niin hiljaistahan se on ollut. Vaikka olenkin siitä huolimatta nauttinut suunnattomasti näistä hetkistä, että joku tulee hetkeksi piristämään päivää. En voi soitella kellekään ystäville ja olisihan se ihan mukavaa pystyä kommunkoida puolisonkin kanssa normaalisti ja jutella asioista. Mutta eipä siinä, olisihan se ihan liian helppoa! 

Kolmas meitä tietysti kaikkia rassaava asia on tämä korona. Jossain vaiheessa haaveilin, kuinka menisin istumaan lähikypylän lämpimään altaaseen sumuisen pääni kanssa (rakastan lämpimiä kylpyjä!), jotta voisi hetken hakea jotain mielihyvää. Mutta, lääkäri sanoi viisaasti: elää pitää, mutta koronaa ei saa hankkia. Ja joo, ehkä tuo kylpylä on vähän sellainen äärimmäinen luksushaaveilun aihe jota miettii kotona maatessa, mutta kun voisi käydä edes lähikuppilassa kahvilla. Tai uskaltaa nähdä ihmisiä vähän normaalimmin.

Noh, nyt kun on valitettu niin tosiaan kuulumiset ovat nyt sellaiset, että uusi lääke on aloitettu ja sädehoidot päätetty. Uuden lääkkeen myötä yskä loppui ja tulehdusarvot ovat taas pitkästä aikaa täysin normaalit! Samoin hemoglobiini. Tämä antaa varovaista viitettä siitä, että lääkkeestä voisi olla vastetta. Saan tietää lopullisen tilanteen syyskuun alussa kun kaikki uudet tutkimukset on tehty.

Olen kuunnellut nyt kehoani ja pyrkinyt antamaan sille, mitä se kertoo kaipaavansa. Eli otan lääkkeeni ja lepään, lepään ja lepään. Sillä kun minä annan sille työkalut, se taistelee. Se antaa minulle vielä kärsivällisyyttä odottaa sitä uutta aamua, kun väsymys hellittää, ääneni palautuu ja korona on saatu taas paremmin kontrolliin. Nyt tahdon taas uskoa, että joku aamu se on totta. Koska täytyyhän sen olla.